sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Wacom Intuos Pro Small vs. Intuos Draw Pen, piirtopöydät vastakkain

Saimme Rajala Pro Shopilta käyttöömme viime tehtävää varten Wacomin Intuos Draw Small-piirtopöydät. Toteutin viimeisimmän tehtävän sitä käyttäen ja vertailin samalla sitä omaan piirtopöytääni.

Ensi silmäyksellä piirtopöytä on ihanan raikkaan näköinen, mukavaa vaihtelua aina mustiin elektroniikkamötiköihin. Se on sopivan pieni jotta se sujahtaa helposti läppärilaukkuun, eikä se pöydältäkään vie kamalasti tilaa.
Minulla on jo entuudestaan  Wacomin intuos Pro Small-piirtopöytä, ja se on minulla lähes päivittäisessä käytössä kun editoin kuvia. Intuos Draw-piirtopöydän kytkeminen koneeseen kävi sekuntissa eikä uutta piirtopöytää varten tarvinnut erikseen ladata uusia ajureita. Piirtopöytä on yhteydessä koneeseen USB-piuhan kautta, ja se korvaa täysin hiiren. Oikea ja vasen hiiren näppäin löytyvät kynän nappuloista.

Verrattuna Intuos Pro-piirtopöytään pienempi kokoinen Intuos Draw on kooltaan näppärämpi. Pöydän käyttäminen vaatii hyvin pieniä ranneliikkeitä, mutta tarkkuus on kuitenkin varsin riittävä.
Pikanäppäimiä Draw-mallissa taaskin on vähemmän, sekä toisin kuin Intuos Prosta, siitä puuttuu portaaton pikanäppäin jota itse käytän mm. Brushin koon säätämiseen.  Pikanäppäimet ovat mielestäni myöskin hieman hankalassa kohtaa kun ne ovat aseteltu piirtopöydän yläreunaan. Intuos Prosta näppäimet löytyvät vasemmasta reunasta jolloin niitä on helppo käyttää vasemmalla kädellä oikean ollessa kynäkäsi.
Intuos Prossa olen pitänyt piirtolevyn pinnasta. Se on hieman samettisen tuntuinen, eikä kynä töksähdä niin pahasti pöydän pintaan. Draw-pöydän pinta taas on hieman kovempaa muovia, jolloin tuntuma on vähän liukkaampi.
Suurin ero piirtopöydissä ei silti löydy itse pöydistä, vaan kynistä. Draw-pöydän kynä on todella ohut, liukas ja hikoaa kädessä. Se lähtee pyörimään ja aina kun haluan käyttää kynän näppäimiä, minun täytyy ensin pyöräyttää kynä oikein päin ennen kuin löydän ne. Intuos Pron kynä taas on hieman paksumpi ja se on päällystetty nihkeämmällä "hihalla" joka saa kynän pysymään jämäkästi kädessä ja oikeassa asennossa. Kynä on muotoiltu paljon ergonomisemmin, ja piirtopöydän mukana tulee kynäteline jossa kynä pysyy hyvin tallessa samalla säilöessään  sisällään kynän vaihtopäät.


Jos Intuos Draw-mallissa olisi parempi kynä, pääsisi sekin varmasti päivittäiseen käyttöön. Tälläisenään se soveltuu kyllä erinomaisesti matka piirtopöydäksi, mutta testailun jälkeen vanha piirtopöytäni Intuos Pro Small pitää jykevästi paikkansa lempparinani.
Suosittelen Intuos Draw-piirtopöytää ensimmäiseksi piirtopöydäksi. Sillä pääsee nopeasti alkuun, eikä se myöskään ole hinnalla pilattu.
Wacom Intuos Draw Pen S -piirtopöydän löydät Rajalan verkkokaupasta hintaan 89 euroa
S-kokoista Intuos Prota ei ollut tällä hetkellä Rajalalla myynnissä mutta M-kokoinen löytyi hintaan 369 euroa. Hintaero on siis merkittävä.

Toivottavasti tästä arvostelusta oli teille hyötyä! Kertokaa kommentteihin teidän kokemuksia piirtopöydistä!

Mukavaa vappua!
Astrid

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vapautus-Miten se tehtiin? Rajala Ambassador-kisan saldoa.

Viimeisimmässä artikkelissani esittelin vapautus-nimisen kuvani. Ajatus kuvaan lähti halusta tehdä jotakin mitä en ole ennen kokeillut.

Selailin Facebookkia ja eteeni osui Brooke Shadenin kuva. En ole aiemmin ollut erityisemmin kiinnostunut komposiittikuvista joten päätin testata sitä!

Kuvalla halusin luoda tunteen toivosta, vapautumisesta. Kuvittelin naishahmon hyppäämässä taivaanrannassa ja päästämässä jotakin vapauteen: Ensin ajattelin origamilintuja, mutta aikataulun puskiessa kovaa päälle päädyin oikeisiin lintuihin. Kuva on koottu neljästä eri kuvasta, sekä siinä on käytetty kolmea eri tekstuuria.

Itseni pomppaamassa taivaanrannassa kuvasin kaukolaukaisimella. Tarkensin kameran valmiiksi ja laitoin sen laukomaan tauotta. Kuvia tulikin sievoinen määrä ja sieltä löytyi yksi täydellinen!


Kuvasin myös maata sekä taivasta varten kuvia ja valikoin seasta parhaimmat:

Photoshopissa aloitin kuvan rakentamisen taivaasta ja maasta: Säädin kuvat saman värisiksi ja sulautin ne yhteen. Tämä prosessi oli melko työläs koska maassa on niin paljon olkia ja muita yksityiskohtia. Lopulta sain kuvat sulautumaan toisiinsa muuntamalla maan valotyypin Tummentavaksi (Darkening)

Kun tausta oli valmis, oli aika leikata ihminen irti taustastaan. Tein ensin suuripiirteisin valinnan magneettisella lassotyökalulla ja lopuksi maskasin pois valinnasta epähalutut asiat. Vein ihmisen oikeaan kuvaan ja taustan muuttuessa paljastui vielä lisää pois maskattavaa.

Seuraavaksi oli lintujen vuoro: Komposiittikuvia rakentaessa on mahdollista hyödyntää netistä löytämiään kuvia joilla on Creative Commons-lisenssi (vapaasti käytettävissä, jaettavissa ja muokattavissa)

Lue lisää Creative Commons-lisenssistä täältä: https://creativecommons.fi/
Linnut löysin siis googlesta Tarkennettuun hakuun laitettuna nuo käyttöoikeudet. Lisäsin linnut etualalle melko pieninä, sekä muutaman linnun isompana ns "lähemmäs kameraa" tuomaan syvyysvaikutelmaa. Lähempänä oleviin lintuihin lisäsin myös blurria sekä liike-epäterävyyttä jotta ne näyttäisivät realistisimmilta. Säädin linnut myös tummemmiksi jotta ne sopisivat paremmin muuhun kuvaan.

Kun kuvan pääkohdat olivat paikoillaan oli hinkkaamisen vuoro. Lisäsin taustaan maalaten väriä, sekä tekstuuria. Myös maa sekä iho saivat oman tekstuurinsa. Tekstuurien sulauttamiseen käytin valotyypin muutosta sekä opacityn muuttamista. Loppu säätämisessä parhainta on vain kokeilla kaikkea erilaista ja katsoa mikä näyttää parhaimmalta! Tässä ei ole mielestäni oikeaa eikä väärää tapaa. Leiki ja kokeile erilaisia säätöjä :)



Photarin jälkeen vein kuvan vielä Lightroomiin jossa se sai viimeiset viilailut sävyjen osalta:




Tässä vielä lopullinen kuva! Mitäs olitte mieltä postauksesta? Kiinnostaisiko teitä nähdä tulevaisuudessakin tällaisia?
Kuinka moni teistä on testannut komposiittikuvien tekemistä?

Jos haluatte jatkossakin nähdä kuviani Rajala Ambassador-kisassa niin käykääpäs äänestämässä kirjoitusta numero 4 osoitteessa www.ambassador.fi

-Astrid

http://www.astridmannerkoski.com
Tykkää myös Facebookissa!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sä riität! Rajala Ambassador-kisan toinen päätehtävä.

Se on niin siisti, se on niin suosittu. Se flirttailee kaikkien poikien kanssa. Kaikki pojat tykkää siitä. Siinä on joku juttu mikä tekee siitä paremman. Tissit? Lantio? Se että se on lyhyempi kuin mä? Se kikattaa sen kavereiden kanssa. Sillä on salaisuuksia joita sen kaverit on kertoneet sille. Mulle ei ole ikinä kerrottu yhtäkään. Sillä on hyvä iho. Sillä on hienot vaatteet. Mulla ei ole varaa tollaisiin vaatteisiin. Mä olen outo. Miks kukaan poika tykkäisi musta. Sillä on niin paljon kavereita. Mulla vain yksi. Mun kaveri on ihan tyhmä. Miksi sen kaverit ei ole mun kavereita.  Miksi mä en ole yhtä hyvä. Miksi kukaan tykkäisi musta.

Nämä olivat ajatuksia joista elämäni koostui monta vuotta. Välillä ajatukset olivat enemmän esillä ja välillä ne kytivät syvällä pinnan alla, kumminkaan koskaan häviämättä. Ajatukset tulivat eri muodoissa ja eri tilanteissa ja eri ihmisistä. Kakkosluokalla välitunnilla, yläasteen liikkatunnilla, lukiossa kotibileissä. Kateus. Miksi miksi miksi. Ajatus siitä että Minä en riitä. En koskaan ymmärtänyt miksi minusta tuntui tältä, silloinkin kun kaikki oli hyvin. Silloin kun minä olin se josta pojat tykkäsivät, ja jolle kerrottiin salaisuuksia. Koitin olla jotakin mitä en ollut, ollakseni jotakin mitä joku muu esitti olevansa.

menneisyys

Liian monet ihmiset peilaavat omaa elämäänsä muiden kautta. Liian monet käyttävät energiaansa tuntemattomien ihmisten ihailuun ja itsensä alentamiseen. Liian monien elämä pyörii muiden ympärillä kun välillä pitäisi katsoa sinne omaankin napaan. Keskiverto ihminen käyttää päivästään noin 3 tuntia selaten älypuhelinta. Kolme tuntia muiden ihmisten elämän parhaita kohtia, asioita jotka ovat päässeet tiukan filtterin lävitse somen ihmeelliseen maailmaan. Kolme tuntia selfieitä jotka näyttävät nopeasti näpsäistyiltä, mutta ovatkin vaatineet 40 kuvan ottamisen jotta yksi on onnistunut.

Eräänä päivänä tunne oli hävinnyt, ja tajusin että kaikki nämä vuodet olin katsonut jotain mitä ei ollut: toisten ihmisten naamioita. Samalla olin luonut itselleni naamion jonka näin peilissä: naamion joka irvisti minulle inhosta. 

Mun ei enää tarvinnut haikailla vanhojen menetettyjen ystävyyksien ja tilaisuuksien perään. Huomasin että mun ystävät eivät ole yhtään sen huonompia kuin muidenkaan. He olivatkin itseasiassa parempia, koska juuri he olivat valinneet minut ystäväkseen, ja minä heidät. Tajusin että ei kukaan ole ystäväni säälistä, vaan ihan vain koska he haluavat olla. Kukaan ei ole minua parempi, enkä minä ketään muuta parempi. Jotkut vain ovat parempia luomaan naamioita.

Päästin itseni vapaaksi kaikista niistä vääristyneistä kuvista jotka olivat ympäröineet itseäni koko elämäni, ja yhtäkkiä mä huomasin että mä riitän. Yhtäkkiä olinkin samalla tasolla muiden kanssa. Päästin irti naamioista.

vapautus


Jos sä et ole sun elämän päähenkilö, niin kukaan ei ole. Sä elät vain ja ainoastaan itseäsi varten, joten miksi kuluttaa energiaa ihmisiin joilta et saa vastakaikua. Etkö paljon mieluummin käyttäisi saman energian ihmiseen joka myös panostaa sinuun, on kiinnostunut ja haluaa viettää aikaa kanssasi. Karsi turhat ihmiset ympäriltäsi ja säilytä ne jotka tuovat jotakin hyvää elämääsi ja hyväksyvät sinut tuollaisena. Anna itsellesi lupa olla ylpeä itsestäsi. Kehu itseäsi, tiedosta missä olet hyvä. Älä ole itsellesi niin ankara.

Sinä voit olla mitä tahansa, mutta samalla sinun ei tarvitse olla yhtään mitään.
Hymyile itseksesi, ja huomaa miten hymy valtaa koko kropan.
Sinä riität.

hymy

Toisesta päätehtävästä tuli itselleni tähän mennessä kaikista henkilökohtaisin kun tehtävänannon ansiosta päädyin katsomaan omaa elämääni ulkopuolisen silmin.  Aihe kosketti heti ensi lukemalla, ja pitkään mietin uskallanko tätä tekstiä edes kirjoittaa. Onneksi uskalsin. Aiheemme eli Persoona, ihmisen eri naamiot sai minut ajattelemaan koko elämääni ja sitä miten naamiot ovat vaikuttaneet siihen. Olen koko elämäni ollut hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, ja se ei ole aina tehnyt elämästäni niin helppoa, varsinkaan lapsuudessa jolloin kaikki oli jollain tavalla kilpailua. Halusin että teksti olisi tehtävässä tasapainossa kuvien kanssa, joten päädyin kuvaamaan kolme erilaista kuvaa kuvittamaan kertomustani: Menneisyys, vapautus ja hymy. Halusin tekstillä myös innostaa muita heittämään naamiot nurkkaan ja olemaan juuri sellainen kuin on.
Muutaman päivän päästä on tulossa myös blogikirjoitus vapautus-kuvan tekoprosessista, niin kuvauksesta kuin photoshop-askelista. Sillä välin ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja muistakaa rakastaa itseänne!

Jos haluat jatkossakin nähdä minut mukana Rajal Ambassador kisassa, käy äänestämässä ja osoittamassa tukesi osoitteessa www.ambassador.fi :) 

-Astrid

Tykkää myös Facebookissa!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Rajala Ambassador-kuvia!

Ensimmäinen viikko Rajala Ambassador kisassa on nyt takana! Viikon aikana loin nämä kolme kuvaa, ja tarinat niiden takana sekä BTS-matskua ja before-kuvia pääsee näkemään täältä: 


-Astrid





maanantai 16. tammikuuta 2017

Leppäkerttu



"Haista vittu, mulla oli unelmia!" -Antti Autio

Muutama vuosi sitten  lukioni aamunavauksessa astui lavalle  poika ja kitara. Rakastuin hänen soittamaansa kappaleeseen, ja mietin miten joku voi olla noin lahjakas. Vuosia myöhemmin kuulin saman kappaleen soimassa keittiössämme kämppiksen Spotifysta. Poika oli Antti Autio ja kappale Vieraita kankaita. 

Antti Autio on vastikään julkaissut uutta musiikkia ja pian on luvassa kokonainen albumi jota en malta odottaa. Ennen Antti Autio Trio on vaihtunut tässä välissä tosin pelkäksi Antti Autioksi. 

Musiikista tulee jollain tavalla mieleen Scandinavian Music Groupin kappaleet, ja jokainen kappale paranee joka kuuntelu kerralla. Käy säkin kuuntelee! 



Niin ja se syy miksi kirjoitan tästä: Tuli näpsäistyä tämmöinen kuva mihin sopi aivan liian hyvin tuo lainaus Antti Aution biisistä joka soi juuri kuvanmuokkaus hetkellä taustalla!

-Astrid





sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mulletti

Joskus kuvausideat saattavat olla aivan tuulesta temmattuja, ja kuten tällä kertaa sai kipinän syttymään tasan yksi asia: Mulletti!
 Mietitäänpäs mitä sanasta mulletti tulee mieleen: ne kamalat 70-ja 90-luvun kuvat lapsista joilla on pitkä takatukka ja siniset farkut. Yök.  Kun Emmi-Jelena laittoi minulle viestiä jotakuinkin näin: "Tilasin pidennykset, mulle tulee mulletti!!!" Ei mielikuva päässäni luonnollisesti ollut kauhean hyvä. Kun vihdoin näin tämän pahamaineisen mulletin oli sitä pakko päästä kuvaamaan! Ja koska mulletti ei ihan mikään perus tukka tyyli ole, heittäydyttiin ihan villeiksi ja päätettiin että mieluummin överit kuin vajarit!












Kuvauskalustona olen käyttänyt Canonin 5D mk 3 runkoa sekä Sigman 35mm/1.4 objektiivia. Kuvat on valaistu käsisalamaan kiinnitetyllä softboxilla jota pidin vasemmassa kädessäni. Tulipahan viikon käsitreenit tehtyä samalla kun kannatteli toisessa kädessä kameraa ja toisessa salamaa! 
Kokeilin tällä kertaa myös itselleni hieman erilaista tyyliä valaista kuin ennen, vaihtelu virkistää!

Mitä olette mieltä tukasta, Hot or Not?  Mitä tykkäsitte itse kuvista?

Tällä kertaa ei tullut kuvattua BTS-materiaalia mutta sen sijaan mulla on tarjota teille kuva Jelestä ja vierailevasta tähdestä!

-Astrid