lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sä riität! Rajala Ambassador-kisan toinen päätehtävä.

Se on niin siisti, se on niin suosittu. Se flirttailee kaikkien poikien kanssa. Kaikki pojat tykkää siitä. Siinä on joku juttu mikä tekee siitä paremman. Tissit? Lantio? Se että se on lyhyempi kuin mä? Se kikattaa sen kavereiden kanssa. Sillä on salaisuuksia joita sen kaverit on kertoneet sille. Mulle ei ole ikinä kerrottu yhtäkään. Sillä on hyvä iho. Sillä on hienot vaatteet. Mulla ei ole varaa tollaisiin vaatteisiin. Mä olen outo. Miks kukaan poika tykkäisi musta. Sillä on niin paljon kavereita. Mulla vain yksi. Mun kaveri on ihan tyhmä. Miksi sen kaverit ei ole mun kavereita.  Miksi mä en ole yhtä hyvä. Miksi kukaan tykkäisi musta.

Nämä olivat ajatuksia joista elämäni koostui monta vuotta. Välillä ajatukset olivat enemmän esillä ja välillä ne kytivät syvällä pinnan alla, kumminkaan koskaan häviämättä. Ajatukset tulivat eri muodoissa ja eri tilanteissa ja eri ihmisistä. Kakkosluokalla välitunnilla, yläasteen liikkatunnilla, lukiossa kotibileissä. Kateus. Miksi miksi miksi. Ajatus siitä että Minä en riitä. En koskaan ymmärtänyt miksi minusta tuntui tältä, silloinkin kun kaikki oli hyvin. Silloin kun minä olin se josta pojat tykkäsivät, ja jolle kerrottiin salaisuuksia. Koitin olla jotakin mitä en ollut, ollakseni jotakin mitä joku muu esitti olevansa.

menneisyys

Liian monet ihmiset peilaavat omaa elämäänsä muiden kautta. Liian monet käyttävät energiaansa tuntemattomien ihmisten ihailuun ja itsensä alentamiseen. Liian monien elämä pyörii muiden ympärillä kun välillä pitäisi katsoa sinne omaankin napaan. Keskiverto ihminen käyttää päivästään noin 3 tuntia selaten älypuhelinta. Kolme tuntia muiden ihmisten elämän parhaita kohtia, asioita jotka ovat päässeet tiukan filtterin lävitse somen ihmeelliseen maailmaan. Kolme tuntia selfieitä jotka näyttävät nopeasti näpsäistyiltä, mutta ovatkin vaatineet 40 kuvan ottamisen jotta yksi on onnistunut.

Eräänä päivänä tunne oli hävinnyt, ja tajusin että kaikki nämä vuodet olin katsonut jotain mitä ei ollut: toisten ihmisten naamioita. Samalla olin luonut itselleni naamion jonka näin peilissä: naamion joka irvisti minulle inhosta. 

Mun ei enää tarvinnut haikailla vanhojen menetettyjen ystävyyksien ja tilaisuuksien perään. Huomasin että mun ystävät eivät ole yhtään sen huonompia kuin muidenkaan. He olivatkin itseasiassa parempia, koska juuri he olivat valinneet minut ystäväkseen, ja minä heidät. Tajusin että ei kukaan ole ystäväni säälistä, vaan ihan vain koska he haluavat olla. Kukaan ei ole minua parempi, enkä minä ketään muuta parempi. Jotkut vain ovat parempia luomaan naamioita.

Päästin itseni vapaaksi kaikista niistä vääristyneistä kuvista jotka olivat ympäröineet itseäni koko elämäni, ja yhtäkkiä mä huomasin että mä riitän. Yhtäkkiä olinkin samalla tasolla muiden kanssa. Päästin irti naamioista.

vapautus


Jos sä et ole sun elämän päähenkilö, niin kukaan ei ole. Sä elät vain ja ainoastaan itseäsi varten, joten miksi kuluttaa energiaa ihmisiin joilta et saa vastakaikua. Etkö paljon mieluummin käyttäisi saman energian ihmiseen joka myös panostaa sinuun, on kiinnostunut ja haluaa viettää aikaa kanssasi. Karsi turhat ihmiset ympäriltäsi ja säilytä ne jotka tuovat jotakin hyvää elämääsi ja hyväksyvät sinut tuollaisena. Anna itsellesi lupa olla ylpeä itsestäsi. Kehu itseäsi, tiedosta missä olet hyvä. Älä ole itsellesi niin ankara.

Sinä voit olla mitä tahansa, mutta samalla sinun ei tarvitse olla yhtään mitään.
Hymyile itseksesi, ja huomaa miten hymy valtaa koko kropan.
Sinä riität.

hymy

Toisesta päätehtävästä tuli itselleni tähän mennessä kaikista henkilökohtaisin kun tehtävänannon ansiosta päädyin katsomaan omaa elämääni ulkopuolisen silmin.  Aihe kosketti heti ensi lukemalla, ja pitkään mietin uskallanko tätä tekstiä edes kirjoittaa. Onneksi uskalsin. Aiheemme eli Persoona, ihmisen eri naamiot sai minut ajattelemaan koko elämääni ja sitä miten naamiot ovat vaikuttaneet siihen. Olen koko elämäni ollut hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, ja se ei ole aina tehnyt elämästäni niin helppoa, varsinkaan lapsuudessa jolloin kaikki oli jollain tavalla kilpailua. Halusin että teksti olisi tehtävässä tasapainossa kuvien kanssa, joten päädyin kuvaamaan kolme erilaista kuvaa kuvittamaan kertomustani: Menneisyys, vapautus ja hymy. Halusin tekstillä myös innostaa muita heittämään naamiot nurkkaan ja olemaan juuri sellainen kuin on.
Muutaman päivän päästä on tulossa myös blogikirjoitus vapautus-kuvan tekoprosessista, niin kuvauksesta kuin photoshop-askelista. Sillä välin ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja muistakaa rakastaa itseänne!

Jos haluat jatkossakin nähdä minut mukana Rajal Ambassador kisassa, käy äänestämässä ja osoittamassa tukesi osoitteessa www.ambassador.fi :) 

-Astrid

Tykkää myös Facebookissa!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Rajala Ambassador-kuvia!

Ensimmäinen viikko Rajala Ambassador kisassa on nyt takana! Viikon aikana loin nämä kolme kuvaa, ja tarinat niiden takana sekä BTS-matskua ja before-kuvia pääsee näkemään täältä: 


-Astrid





maanantai 16. tammikuuta 2017

Leppäkerttu



"Haista vittu, mulla oli unelmia!" -Antti Autio

Muutama vuosi sitten  lukioni aamunavauksessa astui lavalle  poika ja kitara. Rakastuin hänen soittamaansa kappaleeseen, ja mietin miten joku voi olla noin lahjakas. Vuosia myöhemmin kuulin saman kappaleen soimassa keittiössämme kämppiksen Spotifysta. Poika oli Antti Autio ja kappale Vieraita kankaita. 

Antti Autio on vastikään julkaissut uutta musiikkia ja pian on luvassa kokonainen albumi jota en malta odottaa. Ennen Antti Autio Trio on vaihtunut tässä välissä tosin pelkäksi Antti Autioksi. 

Musiikista tulee jollain tavalla mieleen Scandinavian Music Groupin kappaleet, ja jokainen kappale paranee joka kuuntelu kerralla. Käy säkin kuuntelee! 



Niin ja se syy miksi kirjoitan tästä: Tuli näpsäistyä tämmöinen kuva mihin sopi aivan liian hyvin tuo lainaus Antti Aution biisistä joka soi juuri kuvanmuokkaus hetkellä taustalla!

-Astrid